Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

The Main Street

 

Pelaaminen tapahtuu 1. tai 3. persoonassa. Kun jommankumman valitset, pelaa samalla hahmolla koko ajan samassa persoonassa!

  • Roolauksen alkuun laita hahmosi nimi. Raptoreille myös arvo jos se kuuluu laumaan. Esimerkiksi ´Blue - beta´
  • Tekeminen kirjoitetaan ilman merkkejä, puhe "lainausmerkeillä", ajatus *tähdillä* ja muille pelaajille osoitetut viestit //kaksoisviivoilla//
  • Feikkaaminen(toisena pelaajana esiintyminen), metapelaaminen(hahmon tieto samoista asioista kuin mitä pelaajalla on), teleporttaaminen(olinpaikan muuttumista nopeasti), muchaus(kuolemattomuus) ja monistuminen kiellettyjä! Jos et tiedä joitain termejä, kysythän
  • Vältetään autohittausta! Kuitenkin, jos rooli ei onnistu ilman pientä hittausta, muistathan laittaa sen tulevaisuuteen ja kysymysmerkkinä sulkujen sisään > (?) 
  • NPC - hahmoja saa autohitata
  • Tässä rooliesimerkki autohittauksen kanssa:

Ryan huomasi metsässä käyskennellessään harmaanmustan dinosauruksen, jonka tunnistin ystäväkseni Bellmaniksi.

"Huomenta Bellman! Mikä sinut tänne tuo?" Ryan huikkasi astellessaan ystävänsä luokse. Ryan jatkoi ennen kuin Bellman ehti vastata(?): "Tänään on yllättävän rauhallinen päivä. Missäköhän Whisley on, en ole nähnyt häntä eilisen jälkeen."

Ja eikun roolimaan! :D

 

The Main Street  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Lanttu

14.03.2017 20:36
Huge White~poikanen

Ärisin vihaisena, kun pienet hampaat tarttuivat eturaajaani. Epäreilua! Minä kuoriuduin ekana, ja muutenkin olin vaan etuoikeutettu saamaan tuon pienen sulkaisen raadon. Piipitin hieman, kun suuri varjo kaartui yllemme.
"Emo!", suustani pääsi surkea valitus, kun koetin saada hänen huomionsa itselleni. Samassa terävät kynnet, mutta pehmeä ote siirsi meidät erilleen. Emoni oli näköjään tylsistynyt meidän tappeluun, minun raadostani. Raptori repi raadon kahdeksi, aika samankokoiseksi palaksi, ja viskasi ne meitä päin. Kun lihaklöntti osui minua päähän kaaduin. Rapistelin pois lihan alta, ja tartuin siihen eturaajoillani, edelleen vilkuillen pesätoveriani.

Nimi: Rölli

14.03.2017 18:11
Huge Brown - poikanen

Rääkäisin uudelleen kun toinen yritti näykkäistä minua. Samalla hetkellä tajusin käyttää pitkiä käsiäni tukena, ja nyt neljällä jalalla pystyin hyvin tarttumaan pesätoveria kädestä kiinni hampaillani. Murisin samalla kun yritin kiskoa toista takaisin pesään. Minun ateria, minun!

Nimi: Lanttu

14.03.2017 18:00
Huge White~ poikanen

Sähähdin ruskealle pesätoverille, joka tavoitteli samaa raatoa kanssani. Näykkäisin pienillä hampaillani kohti dinosaurusta, ja horjahdin hieman, kun koetin kömpiä raatoa kohti. Aurinko oli lähellä sokaista minut, ja kymmenet eri hajut pyörryttivät. Nyt kuitenkin halusin keskittyä raatoon, joka olisi aivan pian hyppysissäni.

// Jälleen yksi kaunis tarina xD

Nimi: Rölli

14.03.2017 17:48
Huge Brown - poikanen

Emon läheisyys sai minut päästämään kehräysmäisen äänen. Siristelin silmiäni puiden välistä tuikkivassa auringonvalossa. Hetken ympäristöä kuunneltuani kuulin myös veden lotinaa takaani. Uusia hajuja tulvi joka puolelta, joiden houkuttelemana yritin kömpiä jaloilleni. Ne eivät kuitenkaan kantaneet vielä, joten lysähdin vatsalleni maahan ja aloin huutamaan kiukkuisesti. Tilanteen pelasti kuitenkin raato, jonka emo minulle heitti.
Hetkinen, kukas tuo toinen samassa pesässä oleva luuli olevinaan? Sekin lähti kömpimään saman lihan ääreen, jolloin rääkäisin ja yritin puskea toista poispäin. Liha oli tarkoitettu minulle!

Nimi: Lanttu

14.03.2017 16:19
Sharp~Láumalainen

Tuijotin ihmeissäni kahta poikasta, minun poikasta. Toinen oli vitivalkoinen uros, ja toinen ruskeahko naaras. Tunsin ylpeyttä sisälläni, kun katselin kahta ´nuorta poikastani.
"Hei pikkuiset", visersin heille. Äänestä päätellen niillä jälleen nälkä, joten päätin heittää pikkuisille pienen, linnunkaltaisen otuksen. Samantien nuo kaksi kävivät tuoreen lihaan kiinni(?) Aurinko oli jo noussut korkeammalle.

//Hirvee, lyhyt, ja tönkkö stoori, mutta halusin nyt osoittaa jotain elonmerkkejä. Joku jatkaa?

Nimi: Lanttu

01.03.2017 18:57
Huge White~Poikanen

Ähisin hiljaa ruikuttaen. Lämmin, hieman kova muna oli käynyt tukalaksi, ja pian minun olisi tunkeuduttava tuosta ulos. Taoin kuoren sisäpuolta vahvoilla, mutta vielä hieman lyhyillä takajaloilla, näykin, ja raavin päästäkseni ulos. Lopulta kuori antoi hieman periksi, ja onnistuin saamaan neljä terävää kynttäni ulos, ja kasvattamaan aukkoa entisestään. Kirkas valo tulvahti silmiini, kun sain pääni ulos vaaleasta munasta. Siristin häiriintyneenä nähdäkseni ympärilleni, ja ensimmäinen asia jonka kohtasin, oli suippo pää, ja sen uteliaasti, mutta lempeästi tuiottavat silmät.
"Emo?", rääkäisin. Kun raptor nyökkäsi, aloin kiljua ruokaa.
"Ruokaa! Ruokaa! Emo, anna ruokaa!" mutta kun hän ei antanutkaan, käänsin katseeni uteliaana muualle. Tällä kertaa silmiini osui toinen suuri muna, joka olikin jo kuoriutumassa. Aloin piipittämään innoissani, ja nousin nyt kokonaan pois munan sisältä. Astuin lähelle valkoista munaa, ja odotin innolla sen kuoriutumista.

Nimi: Lanttu

24.02.2017 14:20
Sharp~Laumalainen

Oli kulunut pari päivää loukkaantumisestani, ja aloin voida jo fyysisesti paremmin. Minulla oli kuitenkin tullut pieniä vatsakipuja, ja joku ehdotti että olisin tulossa pahasti sairaaksi. Kykenin jo kävelemään vaivattomasti, ja pienet varovaiset juoksupyrähdyksetkin onnistuivat. Kampesin okranvärisen ruumiini ylös, ja lähdin muutaman muun raptorin kanssa järvelle päin. Osittain kuivunut metsänpohja tuntui mukavalta jalkojen alla kävellessä. Haistelin ilmaa varuillani; entäs jos joku hyökkäisi? Käveltyämme hetken aikaa, närästys palasi.*Ärsyttävää* tuhahdin mielessäni.
"Kuules Sharp?" käänsin katseeni kohti ystävääni."Entäs jos, öh olet... tuota noin tiine?" raptorin lause hiljeni loppua kohden. Katsahdin häntä aluksi vihaisena, mutta hetken mietittyäni, ymmärsin että se selittäisi vatsakivut.*Mutta enhän ole viettänyt aikaa kenenkään kanssa*
"Kaippa se on niin. En vain tiedä miten", murahdin. Jos kerta olisin tiine, minun pitäisi munia pian. Nielaisin, kun ajattelin, että millaiset uhat minua saattaisi kohdata niin avuttomana.
Saavuttuamme joen ääreen, aloin kaivaa kaiken varalta kuoppaa, ja muut kävivät hakemassa läheltä pehmikettä. Kun kuoppa oli valmis, lähdimme metsälle. En edelleenkään oikein pystynyt metsästämään, mutta pelottelemaan kykenin. Pian lähettyviltä löytyi triceratopsien muodostama pikkulauma. Etsimme sopivan kohteen, joka paljastui halvaantuneeksi yksilöksi. Todennäköisesti oli joutunut tappeluun, ja vahingoittunut. Hiivimme lähemmäs, ja hyökkäsimme. Aloitimme hätyyttämään lauman liikkeelle, jotta halvaantunut jäisi jälkeen muista. Ei aikaakaan, kun olimme jo saartaneet yksilön, joka kumminkin koetti puolustautua. Itse vätäydyin syrjemmäs odottamaan, että ´pöytä´olisi katettu. Kun saalis oli kellistetty, aloimme syömään. Lihaisa maku täytti suuni, samalla kun söin tyytyväisenä lihaa.
Illan saapuessa, kun koko lauma oli saanut syödäkseen, asetuin kuoppaan makuulle. Pehmeät lehdet tuntuivat mukavilta allani, ja vähitellen silmäluomeni lupsuivat kiinni. Heräsin kuitenkin pistävään kipuun, kun ensimmäinen muna tuli ulos. Ärähdin, ja muutama raptori havahtui unestaan, ja kipitti luokseni. Kun toinen muna oli tullut ulos, hengähdin tyytyväisenä. *Olisi hyvä saada laumaan lisää päitä* kuulin iloista ärinää ympäriltäni, ja vähitellen vaivuin takaisin uneeni, valkoiset munat tiiviisti vierelläni. Päässäni kuitenkin pyöri yksi kysymys; miksi munat olivat niin suuria?

//Elikkä, miten tästä siis jatketaan? >:)

Nimi: Lanttu

20.02.2017 17:40
Sharp~Laumalainen

Heilautin häntääni hyvästeiksi ja nousin haparoiden ylös. Hyvällä tuurilla löytäisin jokusen rotan matkan varrella. Onnistuin jo ottamaan askelia, niin ettei minuun sattunut. Nopeutin hiljaa tahtiani, testatakseni kykeninkö liikkumaan nopeammin. Älähdin hieman kun rintalastaani sattui. *voihan elämänkevät* Käveltyä jokusen aikaa märässä ruohotasanteella, joka muuttui vähitellen metsäksi, kuulin rapinaa lähettyviltäni. Painoin päätäni hieman alemmas ja huomasin pienen rotan tapaisen otuksen lyllertävän maassa, huomaamatta mitään. Nappasin helpon saaliin maasta, ja jatkoin kävelyäni, samalla kun pureskelin. Eipä aikaakaan, kun näkökenttääni ilmestyi tumma möhkäle, jonka tunnistin pesäluolaksi. Päästyäni kuivaan luolaan, muut raptorit tuiottivat minua hämmentyneinä.
"Missä olet? Tarvitsimme sinua", rääkäisi nuorin raptori. Vilautin hänelle merkillisen katseen, ja laskeuduin maahan nukkumaan.

//Joo. Sharpille selvii kohtapuolin että se on tiine >:)

Nimi: Rölli

20.02.2017 15:45
Jacken

Jacken oli juuri astelemassa noutamaan raptoreiden saalistamaa gallimimusta Sharpin tykö, kun tuo sanoi pärjäävänsä itse. Uros käänsi päätään niin että näki raptorin, ja punnitsi hetken tilannetta. Sitten se nyökkäsi.
"Jos emme tapaa enää, toivotan sinulle hyvää jatkoa. Ja pysy turvassa", Jacken hymyili. Koska se ei halunnut ottaa vastuuta yhtään pidempään, hän lähti astelemaan niittyä pitkin poispäin. Sade alkoi pikkuhiljaa helpottua, mikä kertoi siitä että huomisesta tulisi kostea päivä kun kaikki ylimääräinen vesi haihtuisi pois.
//toivottavasti tuo kävi :D jos sinulle vaan sopii, niin Sharp voisi tulla tiineeksi? x)//

Nimi: Lanttu

20.02.2017 10:35
Red River

Kuuntelin hiljaa, kun rankkasateen viimeiset sadepisarat tippuivat puiden lehdiltä ja oksilta alas. Sää oli rauhoittunut, mutta vatsaani väänsi nälästä. En ollut syönyt reiluun viikkoon, sillä onnettomuudet olivat vastaan metsästämistä. Huokaisin syvään, ja kohottaudui kahdelle jykevälle takajalalleni. Ravistelin koko kehoani purjetta myöten, ja sadat sadepisarat lentelivät sinne, sun tänne. Venytin pitkää kaulaani, ja jäykistyneitä jalkojani ennen kuin otin muutaman askeleen eteenpäin. Päätin lähteä niitylle päin, sillä täältä ei nyt tämän sään aikaan löytyisi mitään. Löntystelin rauhassa eteenpäin, ja märkä maa vaiensi askeleeni hyvin. Muutama utelias mikroraptor, kurkisti puiden takaa ja hymähdin,*Noista ei saisi edes välipalaa*. Vähitellen metsikkö alkoi muuttua avarammaksi niityntapaiseksi, jonka keskellä oli suuri lampi. Muutamia kasvinsyöjiä laidunsi kaikessa rauhassa, mutta heti kun astuin askeleen lähemmäs, ne perääntyivät.
Lammelle saavuttuani etsin sopivan paikan kalastaa, ja löntystelin syvään veteen odottamaan saalista. Jouduin kyhjöttelemään siinä hetkisen, ennenkuin suuret kalat rohkaistuivat tulemaan lähemmäksi. Valitsiin kohteekseni suuren, lihavan kalan, jota aloin vaania. Kun sopiva hetki koitti, kyyristyin ja sivalsin vettä oikealla eturaajallani. Suuri kiiltävä kala lennähti ilmaan, jolloin kurotin päätäni otusta kohti, ja loksautin leukani kiinni sen ympärille. Kahlasin kala suussani takaisin rantaan, ja revin kalan kahdeksi palaksi. Mehukas kalanlihan maku tulvahti suuhuni kun söin ensimmäisen palani. Sitten nappasin toisenkin suuhuni ja nautin lihaisasta loppumausta.*Tällä jaksaisin saalistaa suuremman saaliin, joka ei tällä kertaa olisi kala* Maistelin ilmaa kasvinsyöjien suunnasta, mutta oikeastaan mitään sairauden merkkeijä, ei nyt kyennyt haistamaan. Astelin varovaisesti lähelle herbivoreja, ja hieman pienempi, muista osittain eristaytynyt protoceratops lauma näykki suuria saniais pehkoja, ja muita kasveja.*Tuosta kasasta olisi vaikea valita uhria* Lopulta päätin vain hyökätä. Ei miettiminen toisi saalista eteen. Protoceratopsit laidunsivat todella lähellä vedenrajaa, ja osa joi. Liu´uin hiljaa vateen, ja painoin pääni veden alle. Lampi oli niin syvä, että purjekkaan ei näkynyt, joten minulla oli täydelliset vaanimismahdollisuudet. Sameassa vedessä, näin vain muutaman otuksen nokan lähellä penkerettä. Uin äänettömästi, ja sutjakaasti protoceratopseja kohti. Nostin päätäni vain hiukan, jotta näkisin mihin, ja milloin hyökkäisin. Muutaman metrin etäisyydellä, kun osa kasvinsyöjistä oli lopettelemassa juomistaan, hyökkäsin. Sinkouduin osittain ulos vedestä, käänsin päätäni hieman, mutta vaikka hyökkäys oli ollut täydellinen, epäonnistuin. Hampaani olivat kuitenkin raastaneet jonkun kylkeä, enkä ajatellut jäämään jahkailemaan. Vettä tippuvana nousin nopeasti ylös lammesta ja lähdin juoksemaan kohti rääkyviä protoceratopseja. Useat muutkin kasvinsyöjät olivat lähteneet säikähdyksestä karkuun, mutta keskityin vain yhteen ainoaan saurukseen. *Haavoittunut dinosaurus ei pääsisi pitkälle* Muistellessani emoni vinkkiä, aloin saavuttaa haavoittunutta yksilöä. Töytäisin tuota päälläni, ja iskun voimasta kaatui raukka maahan ulisten. En ikinä ole ollut raaka, ja sydämetön, joten heti kun sain suuret leukani protoceratopsin ympärille puraisin oikein olan takaa, ja kasvinsyöjä rääkäisi kerran kurlaavasti, ja sen jälkeen olin valmis aterioimaan. Viskasin saaliini maahan ja päästin ilmaan korvia vihlovan karjaisun, joka kaikui kaikkialla. Vatsani huusi ilosta, saadessaan tuoretta lihaa täytteeksi.

Nimi: Lanttu

20.02.2017 09:26
Sharp~laumalainen

Mulkaisin tyrannosaurusta. Eihän tuosta saarnasta olisi mitään hyötyä. Kaiken tiesin jo ennalleen.
"Hmp. Yksikään laumalaisita ei jaksanut tulla metsälle, sillä he olivat syöneet jo riittävästi. Loput arvaatkin itse", koetin nousta sanojeni aikana varovasti ylös, ja hassua kyllä, minä onnistuin. Hengitin syvään, kun otin muutaman askeleen eteenpäin.
"Tarvitset myös murua rinnan alle, mutta älä odota kuuta taivaalta" Jacken murahti. Olin kovin kiitollinen tyrannosaurukselle, jo siitä ettei ollut jättänyt minua yksi tai syönyt minua suihinsa. *Miksipä odottaisin enmpää, kuin tämän mitä sain jo* Tömähdin maahan puun alle, kun jalkani pettivät alta.
"Kiitos, vielä kerran Jacken, mutta minusta tuntuu että pärjään metsään saakka, laumani luo", tuiotin kiitollisena suureen tyrannosaurukseen suurten vesipisaroiden kastellessa maata.

Nimi: Rölli

19.02.2017 17:13
Jacken

Jacken asteli sekavan oloisen raptorin luokse ja kumartui tutkimaan ruhjeita.
"Henkeäsi et ole minulle velkaa, tärkeintä on että suojelet laumaasi", tyrannosaurus sanoi. "Siitä päästäänkin siihen että miksi lähdit tällä säällä ulos ilman taustatukea? Ilman minun apua tuo carnotaurus olisi syönyt sinut eikä gallimimuksia." Jacken vilkaisi kauempana huutavaa gallimimusparvea. "Mutta senhän sinä varmasti tiedätkin." Vettä tuli yhä kaatamalla, ja satunnaiset salamat välähtivät vasten vuorijonoa valaisten niityn. Tällainen sää vilustuttaisi suuremmankin dinon.
"Pystytkö nousemaan? Edes muutaman askeleen ajaksi? Siirrytään tuohon puunrajaan ja sinä voit hengähtää hetken." Jacken jätti mainitsematta, ettei vahtisi raptoria montaa tuntia pidempään, sillä siinä vaiheessa Sharpilla ei olisi enää hengissä selviämisen mahdollisuuksia. Vai olisiko parempi jos uros hälyttäisi paikalle Sharpin lauman? Ken tietää. "Tarvitset myös murua rinnan alle. Voin hankkia sinulle jotain, mutta älä odota kuuta taivaalta."

Nimi: Lanttu

18.02.2017 21:06
Sharp~Laumalainen

Olin lähellä pyörtyä, kun huomasin suuren dinosauruksen olevan carnotaurus. Koetin räpiköidä takaisin pystyyn, mutten kyennyt. Suljin silmäni ja olin valmis kohtaamaan kuolemani, mutta yhtä nopeasti kuin salama, ilmestyi näköpiiriini Jacken. Nyt vasta huomasin Jackenin ja carnotauruksen kokoeron. T-Rex oli puhunut totta;hän tosiaan oli pienempi kun muut t-rexit. Kuulin Jackenin älähtävän minulle siirtymiskäskyn ja koetin hilautua kauemmas, mutta liian myöhään. Tunsin tömähdyksen aivan vierelläni, ja heti perään tunsin kun suuri jalka työnsi minut syrjään *Kiitos Jacken* ajattelin hiljaa. Olisin vielä tälle tyrannosaurukselle henkeni velkaa. Suuri karjahdus kiri ilman halki, kun tyrannosaurus sai otteen carnotauruksen kurkusta. Olin onnistunt kömpimään jaloilleni ja rämpimään muutaman metrin etäisyydelle suurista lihansyöjistä. Ärähdin, kun kaaduin uudelleen maahan. Käänsin pääni kohti dinosauruksia, ja onnekseni näin, että carnotaurus oli kukistettu, ja Jacken katseli minua päin.
"Kiitos paljon Jacken. Olen sinulle vielä henkeni velkaa. Kiitos", sain sanotuksi ennenkun näkökenttäni sumeni ja pyörryin. Kun heräsin minulla oli kauhea olo. Nälkä korvensi edelleen vatsanpohjaani ja päätä sekä rintalastaa särki. Fyysisesti minusta kuitenkin tuntui jo terveemmältä.*Ehken kuolisi, kiitos hänen* ajatellessani käänsin katseeni suureen t-rexiin päin ja hymyilin kiitollisena.

//Joh, toistin samaa, mut en nyt tienny miten jatkaa xD

Nimi: Rölli

18.02.2017 19:26
Jacken

Uros oli juuri saanut suuhunsa myyrämäisen otuksen, kun hän kuuli sateen huminan läpi avunpyyntöä muistuttavan rääkäisyn. Jacken nosti päänsä nopeasti maasta ja kuunteli niittyä. Kyllä, rääkäisy kuului uudelleenkin ja tällä kertaa tyrannosaurus sai äänen suunnasta kiinni. Hän otti jalat alleen, ja muutaman lipsuvan askeleen jälkeen hän jo juoksikin niityn toista laitaa kohti. Tiheässä sateessa Jacken koitti tähystää näkyisikö mitään, kohta uros saikin jarruttaa askeliaan kun tuttu okransävyinen raptor tuli näköpiiriin. Sharp yritti päästä pystyyn, mutta kaatui ja rääkyi taas. Jacken oli vielä noin sadan metrin päässä siitä, mutta hänkin erotti raptorin toiselta puolelta lähestyvän hahmon. Oliko se carnotaurus? Oli, sillä Jacken huomasi sillä sarvet ja kääntyneet kädet. Se lähestyi hiljaa ja rauhallisesti kuin tietäen ettei tuosta maassa mahaavasta Sharpista ollut sille vastusta. Tyrannosaurus päätti toimia.
"Sharp, pysy maassa!" Jacken älähti ja lähti juoksemaan carnotaurusta päin. Se huomasi kohti rymistävän Jackenin ja irvisti juuri ennen kuin uros iskeytyi sitä vasten täydellä voimalla. Sharp oli jäädä jalkoihin(?) mutta Jacken ehti ajoissa työntää raptorin jalallaan kauemmas. Sitten se pureutui carnotauruksen kurkkulihaan, pienempi kun oli. Carnotauruksen lyhyt kuono yritti saada otetta Jackenin kyljestä, mutta tyrannosaurus painautui sitä vasten eikä antanut tilaa yrittääkään. Hetken siinä roikuttuaan uros sitten kehonsa painolla alkoi pyörittämään urisevaa carnotuaurusta, ja lopulta pääski irti kurkusta. Viskaamiseen Jacken ei pystynyt, mutta se joka tapauksessa riitti karkoittamaan vastustajan muualle. Jacken puisteli päätään ja vilkaisi tihkuvaa kylkeään, kääntäen katseensa sitten yhä maassa makaavaan raptoriin.

Nimi: Lanttu

18.02.2017 13:03
Sharp~Laumalainen

Urahdin, kun suuri sadepisara osui päähäni, ja noupeutin vauhtiani.
"Tuolla on luola, mennään sinne."Yksi laumalaisista sanoi vierelläni kärsimättömästi. Nyökäytin ja pinkaisin nopeaan juoksupyrähdykseen kun huomasin välähdyksen silmäkulmassani, ja pian sen jälkeen kovaäänisen jyrähdyksen. Onneksi pian eteemme ilmestyi pieni kiviröykkiö, jonka sisälle oli ilmestynyt hyvä tila jossa voisi kuivatella. Kävelin pimeään luolaan, ja käperryin kerälle maahan odottaessa muita. Pian tunsin kun muutkin raptorit asettuivat aloilleen, eikä kestänyt kauaakaan, kun kuului tyytyväistä tuhinaa. Sateen hakatessa luolan kattoa, nousi hiljaa ylös ja astuin takaisin metsään. Minulle oli jäänyt nälkä, sillä se urpo dinosaurus oli keskeyttänyt ruokailuhetken. Juoksin varovasti mutaista metsäpolkua pitkin kohti laaksoa. Asetin jalkani hyvin juostessani, etten liukastuisi. Katsahdin ylös hämärälle taivaalle. Sade piiskasi korkeiden puiden latvoja, mutta salamointi oli lakannut. Vain muutama kaukainen jyrähdys enää kantautui korviini. Murahdin tyytyväisenä, kun näin laakson avautuvan edessäni metsäreissun jälkeen. Koetin etsiä katseellani ruhoa, jota en harmikseni löytänyt. *Varmaan se t-rex oli syönyt sen. Se petollinen Jacken* Liikkuvia gallimimuksiakaan ei oikein näkynyt, mutta nälkä ajoi minua eteenpäin. Märkä ruoho litisi jalkojeni alla kun lähestyin laakson keskiötä. Nenääni ajautui hento, sateen melkein peittämä tuoksu. Seurasin hajua ja yllätyksekseni löysin gallimukset kyyhöttelevän aukion vähäisten puiden alla. *Helppo saalis. Niin peloissaan etteivät huomaa minua.* Hiivin lähemmäs gallimimusten muodostamia ryhmiä, ja valitsin tällä kertaa kohteekseni eläimen, joka oli pienin. Liian suuren eläimen jahtaus olisi vaarallista näin liukkaalla kelillä. Olihan niillä vahvat takajalat, joilla potkia. Hiivin vielä hieman lähemmäs ryhmää, ja sitten hyökkäsin. Voimakas tuulenvire osui kasvoihini juostessani. Erotin hätääntyneen pienen gallimimuksen muista, eikä aikaakaan kun minulla oli mahdollisuus hypätä. Valmistauduin loikkaan, mutta silmäkulmassani vilahti hahmo, joka hidasti minua sekunnin verran, joka riitti gallimimukselle. Tunsin jykevän potkun osuvan rintalastaani, ja kaaduin kuraiseen maahan sähisten. Pistävä kipu raastoi rintalastaani kun koetin nousta ylös. Olin ehtinyt seistä jaloillani muutaman sekunnin ajan, kun kaaduin jälleen.
"Apua!" huusin sateiseen ilmaan. "Jopa sinä joka aiheutit tämän kaiken voisit ystävällisesti tulla auttamaan". Maassa maatessani, huomasin ettei isku ollut sittenkään niin kova. *Ehkä selviäisinkin tästä kaikesta, jos joku tulisi auttamaan*Kuin ajatusteni päätteeksi, kauempaa lampsi suuri hahmo(?) jonka tunnistin Jackeniksi. Vai oliko se kenties isompi? Jos se olisi joku muu, niin kuolisin. Varmasti.

//Jacken? Loihdin nyt Sharpin takas laaksoon xD Eli Sharp ei ole kuolettavasti haavoittunut 8)

Nimi: Rölli

17.02.2017 19:55
Jacken

Jacken meinasi jo sanoa ettei tarvitse metsästysapua missään tilanteessa, mutta Sharp ehti jo kääntää selkänsä.
"Entäs tämä ruho?" Jacken urahti raptorin perään vilkaisten sitten tapettua gallimimusta joka lojui kyki auki kuivalla ruoholla. Raptorlauma oli jo kuitenkin ehtinyt metsään, joten tyrannosaurus ei enää vilkuillut niiden perään. Hetken uros arvioi, voisiko aterioida ilman vaivaa ja syödä raptorien tappaman saaliin. Sitten hän kuitenkin pudisteli päätään ja lähti lömpsimään eteenpäin. Ei mennyt pitkäkään aika, kun ensimmäiset jyrähdykset kuuluivat pilvissä ja taivas aloitti kaatosateen. Vettä alkoi muutamassa sekunnissa tulla niin paljon että ruho Jackenin jalkojen alla alkoi litistä hetkessä, ja kehon painosta saurus jätti jälkeensä liudan mutaisia kolmivarapaisia jalanjälkiä. Jacken päätti olla saalistamatta vielä, sillä sateella oli suuri mahdollisuus liukastua. Siitä ei seuraisi hyvää. Niinpä uros vain vaelsi niityllä nuuhkien välillä maata mahdollisen pikkuriistan jäljiltä.

Nimi: Lanttu

15.02.2017 16:59
Sharp-Laumalainen

Minua nauratti hieman, kun hän esitteli itsensä. *Vai että erikoinen könsikäs ja saalistaa gallimimuksia. No ainakin nimi on järkevä*
"Jaaha Jacken. Nimeni on Sharp," Sanoin ja jatkoin "Minusta kyllä näytät ihan riittävän isolta." Katsahdin taivaalle, ja huomasin että seisova ilma ahdisti minua. Vaikka aurinkoa näkyi yhä, saavuttivat uhkaavat pilvet tuota keltaista palloa.
"Sharp," murahti eräs laumalainen takanani "Pitäisi alkaa lähteä suojaan. Kohta alkaa sataa". Huomasin samntien raptorista ettei tuo viihtynyt tyrannosauruksen lähettyvillä. Huokaisin ja katsoin vielä Jackeniin
"Kuule, minun pitää mennä. Oli hauska tutustua", sitten käänsin selkäni suurelle harmaalle dinosaurukselle. Muutaman askeleen jälkeen käännähdin ja sanoin vielä."Jos tarvitset metsästysapua, niin voinhan minä aina auttaa, vaikka oletkin noin suuri, ja periaatteessa vihollinen", sitten ryntäsin muiden luokse kuin salamana, ja astelimme metsään. Ei kestänyt kovinkaan kauan, kun kuulin jo kaukaisen jyrähdyksen. Ajattelin että se mahdollisesti olikin vain Jacken, joka oli saanut pyydystettyä saaliinsa.

//Vaihdoin säätilan xD mhut mut. Nää vois kohdata kohta uudelleen, vaikka kun Sharp on yksin :p

Nimi: Rölli

15.02.2017 16:42
Jacken

Tuo okransävyinen raptor tiedusteli nimeä. Samalla Jacken murahti aavistuksen huvittuneena tämän toteamukselle.
"Olen erikoisin könsikäs ketä voit tavata tällä saarella", tyrannosaurus vastasi. "Nimeni on Jacken. Jos kiinnostaa tietää, niin saalistan samaa riistaa kuin te. Tällä kertaa gallimimuksia."
Jacken piti yleisilmeensä rentona, eikä antanut sen huokua vaaraa. Vuorokaudenaika alkoi taipua aamuun, mutta pilvikerros ei antanut periksi. Gallimimukset alkoivat rauhoittua ympärillämme, mutta pitivät raptoreita - ja etenkin Jackenia - silmällä siltä varalta että nämä keksisivät jotain.
"Jos katsot tarkkaan, huomaatte hyvinkin ettei minusta ole vastusta suuremmalle tyrannosaurukselle. Olen pienikokoinen", Jacken yhä jatkoi. "Jospa se olisi sinun esittelyvuorosi?"

//ok meidän rooleissa on erilainen sää xDD//

Nimi: Lanttu

15.02.2017 15:59
Sharp-Laumalainen

Olin juuri repäisemässä oikein muhkeaa palaa gallimimuksen ruhosta, kun kuulin suurien askelten juminää.
"Sharp? Tuo tuolla on T-rex. Mitä teemme?" eräs laumalaisista kysäisi hieman epävarmana. Olin itsekin kovin hämmentynyt. Mitä tuo jössikkä täällä tekee? Rääkäisin ilmaan varoitushuudon ja astuin lähemmäs kookasta dinosaurusta uhkaavan näköisenä.
"Pian tulee ukkosmyrsky, sano minun sanoneeni" T-Rex murahti ja katseli alaspäin minua kohti. Kyyristyin ja olin valmis loikkaamaan, jos dinosaurus alkaisi käyttäytyä uhkaavasti.
"Haastatko kenties riitaa" ärähdin kynttäni napauttaen. T-rex astui hieman taaksepäin(?) kuullessaan sanani. Puoliksi sivuutin ja puoliksi kuuntelin suuren harmaaraidallisen dinosauruksen lauseen.
"Hmp, niin kai se on", vastasin pitäen silmäni tiukasti dinosauruksessa kiinni. Aamuauringon ensi säteet kirivät kovaa vauhtia maatapitkin meitä kohti. Nälkä minulla enää ei ollut, ja halusin jutella vielä hetkenaikaa suuren otuksen kanssa.
"Kuka olet? Luulin että tuollaiset könsikkäät metsästäisivät suurempia ja hitaampia dinosauruksia."T-rex hymyili hieman(?) ja avasi suunsa vastaukseen.

Nimi: Rölli

15.02.2017 08:53
Jacken

Yö oli tänään huomattavasti tavanomaista pimeämpi. Kuu tai tähdet eivät päässeet säihkymään paksun pilvikerroksen läpi, joka taivaalla seisoi. Ilma tuntui paksulta, liikkumattomalta. Ukkosen jylinää ei kuulunut, mutta Jacken tiesi että huomenna tulisi myrsky. Iso tai pieni, mutta myrsky oli aina myrsky.
Syvään huokaisten tyrannosaurus jatkoi leppoisasti matkaansa. Hän kuljeskeli täällä raptor denin alueella silloin, kun hän tuli saalistamaan. Täällä asui kaikkein vikkelimmät saurukset, ja niitähän Jacken tuli saalistamaan.
Ilmassa leijui selvä gallimimuksen haju, joka kantautui edessä olevalta niityltä. Jackenin ei kauaa tarvinnut katseellaan hakea, kun lauma strutsimaisia otuksia osui näköpiiriin. Niiden lisäksi niityllä, yön pimeydessä saattoi nähdä, kuinka pieni raptorlauma kellisti yhtä gallimimusta. Jacken päätti käydä jututtamassa niitä, paremman tekemksen puutteessa.
Tyrannosauruksen astellessa niityn poikki gallimimuslauma hajaantui huutaen. Jacken vain katseli niitä pää keikkuen askelten tahtiin, sillä vaikka saalistamaan hän oli tullut, vielä ei ollut sen aika. Saurusten huudon vuoksi myös raptorlauma oli havainnut harmaan saapujan(?) ja hämärässä punertavan sävyinen, lauman kookkain(?) kynsijalka astui eteenpäin.
"Pian tulee ukkosmyrsky, sano minun sanoneen", Jacken aloitti pysäyttäen jytisevät askeleensa. Hän laski päätään alemmas jotta näkisi paremmin häntä tuijottavan raptorin(Sharp(?)). "Ilma on joka tapauksessa oiva saalistamiselle, kun hajut pysyvät siellä minne ne jätetään. Tekin olette jo huomanneet saman." Jacken nykäisi kuonoaan gallimimuksen ruhon suuntaan.

©2017 The Lost World - suntuubi.com